Njäh njäh

Olenpas koossa. Enpäs olekaan kadonnut.

Mennyt viikonloppu piti sisällään myös The Pippalot - ne edustus-sellaiset. Ihmisiä ja iloa, musiikkia ja tarjoiluja riitti, ohjelmakin oli kerrassaan muikeaa. Ehkä sitä verkostoitumistakin jopa tapahtui, tutustumista nyt ainakin... ja kotiin pääsin huimista välikilometreistä huolimatta (kun jätetään mainitsematta kuinka se tapahtui).

Toisin kuin ennalta suunnittelin niin tulin jo ilmoittautuneeksi Pippalot, vol.2:een. Vallan pikkujoulut tiedossa parin viikon päästä, jopa isommalla porukalla kuin nyt. Täytyyhän sitä jatkaa kun hyvään vauhtiin pääsi ;) - ei vais, olen erittäin helposti ylipuhuttavissa.

Rakkain on ollut taas tapansa mukaan ihana - ei voi muuta sanoa. Taisin perjantai-lauantaiyönä jopa ihan yleisestikin hehkuttaa kuinka upea tuo miesihminen on - ja millainen taival meillä takana on. Onhan se, kaikkine käänteineen ollut hienoa päästä näin aitiopaikalta seuraamaan miten kahden ihmisen Ystävyys syntyy ja muuttuu salamannopeasti Rakkaudeksi - jalostuen vielä kokonaiseksi perheeksi.
(okei okei, kyllä meilläkin väitellään ja mökötetään toisinaan... mutta tiedät mitä tarkoitan).

Hmm, kroppa vaatii nyt ilta-annoksen kahvia - ehkä palaan toisaalla, selkeämmin ajatuksin varustettuna.

- Terhi

Hei täähän on tullut tavaksi...

Näiden lukuisten (!) sunnuntai-postausten perusteella voitaneen tulla siihen tulokseen että juurikin sunnuntai on nykyelossani se vähiten kiiruinen päivä. Ei anneta sen häiritä, vaan täytyy olla hyvin tyytyväinen näihinkin riveihin ;)

Pienen Rinnakkaiselämän lähitienookin elää pientä tai suurempaakin murrosvaihetta. Hyvinkin lähiympäristössä on ja tulee olemaan paljon suuriakin muutoksia; esikoisen syntymä, kaiken vanhan ja turvallisen taakse jättäminen, suuret haasteet ja etenemiset työelämässä sekä paljon paljon muuta. ...ja nämä kaikki siis useamman eri ihmisen ja perheen kohdalla. Tuntuu että koko maailma on tätä nykyä jokseenkin erilainen paikka elää, enkä tiedä voiko siinä olla mitään huonoa. Kehityshän on aina hyväksi?

Omaan elämään ja lähitulevaisuuteen liittyvät suurimmat muutokset taitavat koskea lähinnä työympäristöä. Tai kenties nekin muutokset on jo koettu, ja nyt siirrytään siihen vaiheeseen jossa kaikki uusi tulee sulauttaa sujuvaksi jatkoksi jo elettävään elämänmuotoon. Ja ihan todella, kaikki alkaa jo olla hallussa: Arki rullaa mainiosti ilman suurempia kaaostilanteita, työ palkitsee edelleen joka päivä ja peruasiat on tullut opittua paremmin kuin hyvin. Jopa ensimmäisiä kiitoksen ja kehun sanoja on kuultu, joista tietenkin täytyy olla superylpeä ;)

Seuraava haaste olisi jatkaa keskeytynyttä kunnonkohotus-projektia, ja toivoa että suuria tuloksia nähtäisiin jo piankin. Uusi työ vaikuttaa tähän kaikkeen sekä hyvällä että huonolla - huonolla siksi että aikaa on vähemmän käytössä ja työ itsessään ei ole niinkään fyysistä, hyvällä siksi että kaiken kaikkiaan olen pirteämpi ja itsevarmempi nykyään mikä on aina hyvä pohja kuntoilullekin (näin ainakin itse ajattelen).

- - -

Jo loppupuolillaan etenevä viikonloppu on sujunut enemmän kuin mainiosti. Ex-tempore pidin eilen pitkän kaavan mukaisen shoppailu-kierroksen siskokullan kanssa vanhassa kotokaupungissani. Jopa löysin mitä etsinkin, ja nyt on seuraavan perjantain kostuumi valmis; juuri sellainen hamonen löytyi josta päiväunia näin ja jopa kaikkea muutakin tuiki tarpeellista. Kerrankin hillitsin itseni enkä ostanut tytöille niin paljoa kuin olisin halunnut, ehkä jossain vaiheessa on taas yksinomaan pikku-shoppailun vuoro.

Mukaan tarttui myös rohkeahko raita-väriaine joten Rakkain pääsee loihtimaan iltasella hiukseni uuteen uskoon. Huomattavasti edullisempaa, ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa kuin kampaajalla :D

Oli kerta kaikkiaan rentouttavaa päästä pitkästä aikaa höpöttelemään siskokullan kanssa puuta&heinää, ja suunnittelemaan lähitulevaisuuteen 'iltalomaa' jommankumman kaupungin yöhön. Tai kenties johonkin aivan muualle?

- - - - -


Parasta aikaa odotan Rakkainta omilta reissuiltaan kotiin, ja vilkuilen tässä samalla Pieniä omissa puuhissaan. Sopivan letkeä sunnuntai jatkuu mukavan yhteiselon merkeissä, kenties pelaillen ja touhuten kaikenlaista. Kovin kiitollinen täytyy olla äskeisistä päiväunistani, jospa nyt jaksaisi valvoa kohti tätä.

Pidähän taas itsestäsi ja rakkaimmistasi huolta, tänään on oikein ihana päivä halata.

- Terhi

Täällä minä, missä sinä?

Menneeseen jäänyt taas turhan monta päivää vailla riviäkään päivitystä tänne - pahoittelen. Aikani kuluu suurilla siivillä eteenpäin lepatellen, edelleen. Eikä siinä mitään huonoa ole, hyvähän se että maailma pyörii ja me sen mukana. Suotta sitä hyvää menoa jarruttelemaan ;)

Takana siis työntäyteisiä päiviä (ja viikkoja), siihen päälle kaikki normaali arjenpyöritys niin avot on hektisiä hetkiä.

Edessä siintää lisää samaa tahtia, ja jossain vaiheessa vähän illanviettoakin työporukan kesken. Hitusen jänskättääkin jopa, on allekirjoittaneen bilehileet haalenneet viime vuosina ja jääneet nuo pippaloiset vähemmälle - ainakin näin isoissa mittakaavoissa. Mutta nyt olisi kai enemmän kuin vähemmän pakollista noihin kekkereihin osallistua, pääsee verkostautumaan juu nou ;)

Jännityksellä myös odotan jatko-osaa tähän työrupeamaan - tai lähinnä tietoa siitä. Kyseinen pesti kun kaikella varmuudella on sovittu vasta vuoden loppuun asti, ja niin mielelläni jatkaisin pidempäänkin hyvin alkanutta urakkaa. Mutta toivossa on hyvä asustaa ja niin edelleen.

...Nyt äitihuomiota kaivataan kiivaasti takaoikealla, joten nämä rivit loppuvat taas tähän - tällä kertaa.

Pysyhän Sinä kuulolla :)

- Terhi

Kotoisa kahvikotvanen

Yllättäen perjantai osoittautuikin kuluneen viikon rauhallisimmaksi työpäiväksi. Vasta aivan viimeisen parin tunnin ajaksi palasi se normaali hektinen hyörinä ja tohina, tunsi taas oikeasti tekevänsä jotain. Ja kyllähän noita haasteita taas tällekin päivälle kertyi mukavanlaisesti, jopa ratkaistuksi asti.

Vaikka olo työpäivän aikana tuntuikin jotenkin puolitehoiselta (kiireen keskellä olen aina tehokkaimmillani, hiljaisuudessa laiskuunnun) koin silti olleeni jokseenkin hyödyksi. Sain opetettua uudempaa kollegaa ja opittua itsekin muutaman uuden kikan. Pari erityisen kiivastunutta asiakastakin leppyi lopulta ja taas sain olla varsin tyytyväinen suoritukseeni. Pelonsekaisella innolla odotan tulevia kehityskeskusteluja The Bossin kanssa, saapi kuulla sitten mitä mieltä minusta ihan oikeasti ollaan ;)

Jo läheiseksi muodostunut eräs työihmisistäni loisti tänään poissaolollaan vapaapäivän vuoksi, ehkä sekin sai omat tekemiseni tuntumaan jokseenkin ponnettomilta. Sitä on jo tottunut siihen majakka ja perävaunu -symbioosiin ja kelaamaan kaikkia kiemuroita yhdessä että tuntui varsin hassulta kun ei joku ollut ruotimassa asioita samaan malliin. No toki tupa oli täynnä kymmenittäin muita ihania ihmisiä joten perjantai-hepuleilta ei voitu välttyä.

- - -

Vetäydyn nyt lämmittelemään kahvinloppuni ja Rakkaimman tykö, palataan näille riveille myöhemmin.

- Terhi

Ripauksia

hymy, katse, kosketus
ripauksittain pieniä säteitä
maanantaista perjantaihin
virka-aikaan
Aika juoksee siivillä
silti ehdit
hymyillä, vilkaista, hipaista
- tehot nousuun hetkessä.

Täsä ja ny

Imuriarmas hiljeni viimein, pieni ajanmurunen kai liikenee jos istahdan hetkeksi tähän.

Mennyt viikko kului tasan niin hektisesti kuin etukäteen uumoilinkin, siinä sitä ryntäiltiin suuntaan jos toiseenkin itse kukin. Työpöytä siirtyi nyt vakituisesti kotopaikkakunnalle, jos nyt vielä niin vakituisesta voi puhua. Mutta elämähän se pyörittää niin kuin tahtoo, tärkeintä että nyt on tilanne tämä ja olen tyytyväinen.

Itse työ on edelleen sitä mitä alkusysäys antoi ymmärtää; haastavaa, opettavaa, mukavaa, kiireistä, vaihtelevaa etc. Mitä työympäristöön ja ihmisiin siellä tulee ei voi todellakaan valittaa. Kaikenkirjava joukko kaikenikäisiä ja -oloisia ihmisiä, joista jo muutama on tullut mukavan läheisiksi. Uskon että jokunen syvempikin ystävyyssuhde saattaa hyvinkin saada alkunsa - lupaavalta näyttää ;)

Heti alusta lähtien huomasin ilokseni olevani oikeasti aika tehokas. Ja yhä edelleen opin uudet asiat niin nopeasti kuin huimina nuoruusvuosina - ei tässä olla sentään ihan kalkkeuduttu vielä. Menee nyt vähän itsekehun puolelle moinen mutta menkööt.

Mitähän sitä Rinnakkaiselämän suuntaan muuta... Ainiin, uusi Ystävä saapui luokseni ja ilokseni - kiitos Rakkain. Ehkä täälläkin tullaan näkemään tuloksia ;). Kamusta enemmän täällä.

---

Mutta nyt taas ampaisen toisaalle - pysyhän linjoilla.

- Terhi

Muutosten myrskyjä

Taisin sitten olla sitä työtä varten - tai työ minua.

Ennen kuin huomasinkaan istuin uuden työpöytäni ääressä täydessä tohinassa, ja sama tahti jatkuu.

Tyytyväinen? Olen. Väsynyt? Sitäkin - mutta voi niin positiivisessa mielessä.

Ensimmäiset päivät ahersin runsaat 60 kilometrin päässä kotoa, huomisesta lähtien jo hitusen lähempänä.

Voi tsiisus mie oon häpi.

*palaa näille riveille joskus kun huminan keskeltä löytyy hiljaisempi hetki*

- Terhi

Jotakin jäi taakse...

Haastattelu meinaan.

Taisin oppia taas jotakin itsestäni, olen kenties sittenkin sosiaalisempi miltä on alkanut viimepäivinä tuntua. Huomenna se sitten nähdään oliko menneestä tunnin mittaisesta sessiosta hyötyä... odotuksia on molempiin suuntiin mutta eipä spekuloida vielä.

Mitä itse kyseessä olevaan työhön tulee, paikka vaikutti mielenkiintoisemmalta kun siitä annettu ennakkokuvaus antoi ymmärtää. Sitä myötä myöskin monipuolisemmalta ja myös haasteellisemmalta. Tuossa pääsisin kenties näyttämään ne kuuluisat piilevät kykyni, ja taitaisin siinä samalla oppia itsekin jotain.

Mutta katsotaan.

Sain äskettäin sähköpostia joka todella pysäytti. Koin pitkästä aikaa taas sen tunteen mikä nousee pintaan kun toinen osapuoli aivan todella ymmärtää mistä puhut, on elänyt samankaltaisia ajatuksia ja hetkiä läpi omassa elämässään ja tietää pohjamutia myöten mitä tarkoitat. On varsin ihastuttavaa - ja helpottavaakin - tietää etten sittenkään ole päänsisäisen maailmani kanssa aivan yksin, vaan kaltaisiani saattaa olla jopa muitakin. Kiitos kyseisen postin (postien) lähettäjälle, uskon lähestyväni asian tiimoilta (tai sen vierestä) vielä uudelleen.

Ja kun nyt kiitoslinjalle lähdettiin, täytyy samoissa riveissä kiittää vielä toiseenkin suuntaan. Rakkain on taas osoittanut tehokkuutensa paitsi kymmenissä muissa asioissa niin konsultoinnin saralla. On se hyvä tietää että samojen seinien sisältä löytyy joku joka koulii tarvittavan tehokkaasti mutta armeliaasti tulevia työkiemuroita varten - ei tarvitse turvautua kalliiden ulkopuolisten asiantuntijoiden varaan. Ja useimmiten Rakkaimman palkaksi riittää gourmet-iltapala ;)

Mutta nyt on aika hypätä ratin taakse ja rientää toisaalle.

Pidä itsestäsi huolta.

- Terhi

Kahvia odotellessa...

Kulta Katriina höystettynä varsin ihanalla vanilja-kahvisekoituksella porisee kutsuvasti keittiössä - hetki aikaa nollata pää (ja kenties ajatuksetkin).

Tälle viikolle tupsahti kutsu työhaastatteluun. Jos tärppää, hommat alkaa samantein. Päänsisäistä hässäkkää joka suuntaan, mutta päällimmäisenä taitaa olla positiivinen odotus, tyytyväisyyskin.

Jokaisen haastattelun otan ensisijaisesti oppimistilanteena, toki samalla toivoen pestiä itselleni. Näitä alkaa olla takana jo ihan tarpeeksi, kuten samalla myös lukuisia turhia toivoja ja odotuksia. Tosi helppoa sanoa itselleen 'älä nyt odota liikoja, hakijoita on muitakin...'.

Jotenkin hassua, mutta mieluummin menen tällaisiin 'ei-unelma-pesti-mutta-kai-tätäkin-voi-kokeilla' -paikkojen haastatteluihin kuin sitten taas sellaisiin 'tätä-mä-oon-aina-halunnut' -juttuihin. Osaa olla rennompi, oma itsensä eikä sen tulevan vastauksen odotuskaan ole niin sydäntäpysäyttävää.

Ei saa käsittää väärin, tottakai minä seinille hypin jos paikan saan - tai ainakin hymyilen korvasta korvaan. Tottakai minä hyrisen tyytyväisyyttäni, ja annan kaikkeni niin kuin jokaisessa työssä tähänkin asti. Mutta en revi ainoita verkkareitani kielteisestä vastauksesta, tai menetä yöuniani jos viereisen paikan blondi osasi vastata haastattelussa huikeasti paljon paremmin tärkeimpään kysymykseen.

Kahtellaan.

- - -

Kiusaus otti vallan, loikkaan länsisiipeen täyttämään kahvimukini ja palaan bittiviidakkoon kenties myöhemmin.

- Terhi

(lopuksi pieni kesäinen muistonhippunen)

Päänsisäinen ukkonen

Olen viimeisten päivien aikana kokenut huiman määrän täsmäsalamoita tajuntaan, seuraavassa ehkä ne oleellisemmat:

1.) Voiko sitä enää paremmin sanoa?

2.) Julma totuus; olen pohjimmiltani laiska ihminen.

3.) Tappavan tuntuinen päänsärky voi johtua vain salakavalasta silmien hajataitosta, ja hommasta päästään lasien uusimisella. (tämä fakta vielä tutkinnan asteella, jatko näyttää tarvinneeko sittenkään varata aikaa aivokirurgin vastaanotolle)

4.) Nukun mitä ilmeisemmin suurimman osan ajasta turhankin kevyttä, ns. valveunta.


Lisäsalamointia odotellen,

Terhi.

Kitkerä katkeruus

Ei, otsikko on väärin. En minä ole katkera, ei ei. Jos olisin antanut katkeruudelle vallan en edes olisi tässä, ajattelisi näin, eläisi tätä elämää.

Mutta vihata saan?

Luulin että vihakin loppuisi aikanaan, luulin todella että ihminen voisi unohtaa. Typerästi luultu, olenko koskaan ennenkään voinut unohtaa mitään?

Loppujen lopuksi selvisin vähällä. Se paska olisi voinut pilata silloisen elämäni lisäksi koko tulevaisuuteni, enkä voi kuin ihmetellä millä sen onnistuin välttämään. Ilman Rakkaimman kohtalokasta ilmestymistä elämääni asuttaisin nyt yhtä pehmustetuista pyöreistä huoneista, ja näkisin unettomia unia siitä kuinka yhä uudelleen isken rautakangen sen paskan päästä läpi. Vain unissani, ikävä kyllä.

Olen kovin valoisalla mielellä tänään.

- Terhi.

Sunnuntaisalaatti ja toastit

pieni kerä rapeaa salaattia
pieni säilyketölkillinen persikkaa
pätkä tuorekurkkua
appelsiini
siemenettömiä viinirypäleitä
leipäjuustoa

Paloittele salaatin ainekset keskenään, laita kylmään odottamaan.

kermaviiliä
majoneesia
ruohosipulia silputtuna
persiljaa silputtuna
sokeria
suolaa
valkopippuria

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, anna maustua kylmässä noin 20 minuutin ajan.

vehnäpaahtoleipää
rypsiöjyä
paprikajauhetta
suolaa

Leikkaa leipäviipaleet reunattomiksi ja puolita kolmioiksi, lado uunipellille vierekkäin. Sekoita öljy ja mausteet keskenään, levitä kevyesti leipien päälle. Paista 250 asteessa noin 4minuuttia, älä polta!


Tällaisella perheensä ruokki tänään Terhi.

Keltainen kalkkuna-pastasalaatti

500g Kukka-pastaa
1 paprika
300g hunajamarinoituja kalkkunan Minuuttipihvejä
150g Polar-juustoraastetta
1prk ananaspaloja

1prk kermaviiliä
100g majoneesia
broilermaustetta
aromisuolaa
ripaus sokeria

• keitä pasta ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä.
• paista minuuttipihvit, jäähdytä ja paloittele
  
• pese ja pilko paprika
• sekoita pasta, kalkkunapalat, paprikat ja ananakset suuressa kulhossa
• sekoita keskenään kermaviili, majoneesi sekä mausteet
• sekoita kastike salaatin joukkoon, anna maustua kylmässä vähintään puoli tuntia
• tarjoa kaveriksi patonkia ja hyvää kivennäisvettä
  

Tällaista tarjoili perjantaille Terhi.

Aivojärjestys eheytymässä

Eilisillan myöhäisinä tunteina kokoontui kaksipäinen aivoriihi olohuoneessamme, aiheena Terhi ja sen tulevaisuus. Ehkä jotakin jopa saimme aikaiseksi, ainakin huimaa selkeytymistä omille ajatuksille ja niiden suunnalle oli havaittavissa.

En väitä että kaikki Mihin Seuraavaksi Tarttua ja Mikä Minusta Tulee Isona -otsikoiden alla vieläkään olisi täysin selvää, mutta tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

- - -

Eilisen iltapäivän käytin kuunnellen tyttäreni 'omahoitajan' kuvauksia tytön päiväkotielämän sujuvuudesta ja oppimisesta. Nämä kehityskeskustelut tuntuvat menevän aina samalla kaavalla; 'minunko tyttöni?' ja 'ai ihanko se sellaistakin osaa?' sekä tietysti 'etteikö ikinä hermostu tai kiukuttele?' - ja lopulta uskon hoitajan sekoittaneen lapset toisiinsa.

No totuushan on että näin täydellisten vanhempien jälkeläisistä ei voi tullakaan mitään muuta kuin täydellisen sosiaalisia, fiksuja ja ketteriä lapsia - joten mitäs sitä ihmettelemään :D. Juuri näin.

Ilmassa on ollut pohdintaa siitä laittaakko tyttö hieman tavallista aiemmin koulunpenkille vaiko ei. Täytynee ottaa asioista selvää, varsin tyytyväinen olen siihen että nykyään suoraan päiväkodilta löytyvät hyvät yhteydet kaikenmaailman psykologeihin ja tutkijoihin - luotamme asiantuntijoiden lausuntoon.

Loppupeleissä olen niin kovin mielissäni siitä että molemmat tytöt ovat ennenkaikkea Lapsia. Letit pyörien ryntäämässä kohti touhuja ja seikkailuja, innoissaan ja avoimena suhtautuen kaikkeen uuteen ja vanhaan. Täysin koko sydämestään lapsi osoittaa tunteensa - oli se purkaus sitten maailman isoin itkupotkuraivari tai hellääkin hellämpi rutistuspusutushetki.

Nuo sydämet kun pystyisi puhtaana pitämään, siinä sitä haastetta riittämiin kahdelle aikuishahmolle.

- Terhi

Jokseenkin levoton

Tiedätkö sen tunteen?

Kun täytyisi tehdä jotain, haluaisi tehdä jotain - eikä tiedä mitä se jokin on. Pää suhisee ajatuksia laidasta laitaan, ja ne täytyisi kohdistaa siihen johonkin. Mihin?

Toisaalta aavistan mitä olen vailla - se on tehnyt tuloaan jo pidempään. Täytyisi taas saada kirjoittaa oikein kunnolla, latoa rivejä otsikon alle ja pysähtyä vasta kymmenen liuskan jälkeen katsomaan mitä sai aikaiseksi.

Kun joku antaisi aihetta kirjoittaa, päämäärättömyys tekee olosta entistä levottoman. Kun tietäisi että on paikka johon valmiin tekstin lähettää, ettei se jäisi kovalevylle tuhansien muiden joukkoon uinumaan.

Haaveilen (tai olen jo pidempään haaveillut) etäkurssiin osallistumisesta. Jostain täytyisi vain irrottaa 170e - joka on taas kulutettu lähiaikoina moneen kertaan. Ehkä täytyy aloittaa possujen tyhjennys-urakka...

Vinkkejä vastaanotetaan.

- Terhi

Something new...

Uusi tukka, uudet lasit, ja uusi uskollinen ystävä:



(kahdesta ensinmainitusta kuvaa kenties myöhemmin)

Pelonripauksia

Ei saisi kuvitella turhan vilkkaasti. Ei saisi pelätä pahinta. Ei saisi maalata piruja seinille. Saako silti vähän jo murehtia?

Parin viimeisimmän vuoden aikana vaivanneet kivut tulevat nyt tiuhempaan. Enää ei riitä pelkkä kaikki-ajatukset-poisvievä pääkipu, vaan se tuo mukanaan silmien väsymystä ja huonoa oloa, sanojen sekaantumista ja muuta kivaa.

Juu, nettiä on selattu. On tutustuttu päänsärkyjen ihmeelliseen maailmaan, ja todettu ettei sovi migreeniin eikä jännityssärkyyn. On myös löydetty monia mukavia aivokasvaimista kertovia sivustoja ja verrattu oireluetteloita turhankin tarkkaan. Omia nettidiagnooseja en aio tehdä, eikä moista infoa tietenkään olisi koskaan pitänyt avata.

Mihin tästä nyt? Tahtoo ja ei tahdo selvittää kaikelle syytä ja seurauksia, eikä ole aavistustakaan mihin suuntaan tästä lähteä. Tahtoo vähätellä oireita, ajatella ettei se nyt taas kuitenkaan mitään ole.

Silti tässä tilanteessa on jo oltu turhan kauan, turhan kauan on epäilty ja ihmetelty. Joko tätä uskaltaisi selvittää?

Hämmentyneenä,

- Terhi

Pinkillä napsaistu omalaatuisen laatuinen pikakuva: Nurkanvaltaaja, vol2.

Luomispäivä.

Tässä se nyt on. Pieni Elämä sai rinnalleen sisaren, paikan jossa jatkossa ehkäpä nähdään jotakin aivan muuta - tai sitten sitä täysin samaa. Aika näyttää kumpi saa vallan, vai jatkavatko molemmat kulkuaan sulassa sovussa.

Myöhemmin enemmän.

- Terhi