Haastattelu meinaan.
Taisin oppia taas jotakin itsestäni, olen kenties sittenkin sosiaalisempi miltä on alkanut viimepäivinä tuntua. Huomenna se sitten nähdään oliko menneestä tunnin mittaisesta sessiosta hyötyä... odotuksia on molempiin suuntiin mutta eipä spekuloida vielä.
Mitä itse kyseessä olevaan työhön tulee, paikka vaikutti mielenkiintoisemmalta kun siitä annettu ennakkokuvaus antoi ymmärtää. Sitä myötä myöskin monipuolisemmalta ja myös haasteellisemmalta. Tuossa pääsisin kenties näyttämään ne kuuluisat piilevät kykyni, ja taitaisin siinä samalla oppia itsekin jotain.
Mutta katsotaan.
Sain äskettäin sähköpostia joka todella pysäytti. Koin pitkästä aikaa taas sen tunteen mikä nousee pintaan kun toinen osapuoli aivan todella ymmärtää mistä puhut, on elänyt samankaltaisia ajatuksia ja hetkiä läpi omassa elämässään ja tietää pohjamutia myöten mitä tarkoitat. On varsin ihastuttavaa - ja helpottavaakin - tietää etten sittenkään ole päänsisäisen maailmani kanssa aivan yksin, vaan kaltaisiani saattaa olla jopa muitakin. Kiitos kyseisen postin (postien) lähettäjälle, uskon lähestyväni asian tiimoilta (tai sen vierestä) vielä uudelleen.
Ja kun nyt kiitoslinjalle lähdettiin, täytyy samoissa riveissä kiittää vielä toiseenkin suuntaan. Rakkain on taas osoittanut tehokkuutensa paitsi kymmenissä muissa asioissa niin konsultoinnin saralla. On se hyvä tietää että samojen seinien sisältä löytyy joku joka koulii tarvittavan tehokkaasti mutta armeliaasti tulevia työkiemuroita varten - ei tarvitse turvautua kalliiden ulkopuolisten asiantuntijoiden varaan. Ja useimmiten Rakkaimman palkaksi riittää gourmet-iltapala ;)
Mutta nyt on aika hypätä ratin taakse ja rientää toisaalle.
Pidä itsestäsi huolta.
- Terhi
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
maanantai 24. syyskuuta 2007
Kahvia odotellessa...
Kulta Katriina höystettynä varsin ihanalla vanilja-kahvisekoituksella porisee kutsuvasti keittiössä - hetki aikaa nollata pää (ja kenties ajatuksetkin).
Tälle viikolle tupsahti kutsu työhaastatteluun. Jos tärppää, hommat alkaa samantein. Päänsisäistä hässäkkää joka suuntaan, mutta päällimmäisenä taitaa olla positiivinen odotus, tyytyväisyyskin.
Jokaisen haastattelun otan ensisijaisesti oppimistilanteena, toki samalla toivoen pestiä itselleni. Näitä alkaa olla takana jo ihan tarpeeksi, kuten samalla myös lukuisia turhia toivoja ja odotuksia. Tosi helppoa sanoa itselleen 'älä nyt odota liikoja, hakijoita on muitakin...'.
Jotenkin hassua, mutta mieluummin menen tällaisiin 'ei-unelma-pesti-mutta-kai-tätäkin-voi-kokeilla' -paikkojen haastatteluihin kuin sitten taas sellaisiin 'tätä-mä-oon-aina-halunnut' -juttuihin. Osaa olla rennompi, oma itsensä eikä sen tulevan vastauksen odotuskaan ole niin sydäntäpysäyttävää.
Ei saa käsittää väärin, tottakai minä seinille hypin jos paikan saan - tai ainakin hymyilen korvasta korvaan. Tottakai minä hyrisen tyytyväisyyttäni, ja annan kaikkeni niin kuin jokaisessa työssä tähänkin asti. Mutta en revi ainoita verkkareitani kielteisestä vastauksesta, tai menetä yöuniani jos viereisen paikan blondi osasi vastata haastattelussa huikeasti paljon paremmin tärkeimpään kysymykseen.
Kahtellaan.
- - -
Kiusaus otti vallan, loikkaan länsisiipeen täyttämään kahvimukini ja palaan bittiviidakkoon kenties myöhemmin.
- Terhi
Tälle viikolle tupsahti kutsu työhaastatteluun. Jos tärppää, hommat alkaa samantein. Päänsisäistä hässäkkää joka suuntaan, mutta päällimmäisenä taitaa olla positiivinen odotus, tyytyväisyyskin.
Jokaisen haastattelun otan ensisijaisesti oppimistilanteena, toki samalla toivoen pestiä itselleni. Näitä alkaa olla takana jo ihan tarpeeksi, kuten samalla myös lukuisia turhia toivoja ja odotuksia. Tosi helppoa sanoa itselleen 'älä nyt odota liikoja, hakijoita on muitakin...'.
Jotenkin hassua, mutta mieluummin menen tällaisiin 'ei-unelma-pesti-mutta-kai-tätäkin-voi-kokeilla' -paikkojen haastatteluihin kuin sitten taas sellaisiin 'tätä-mä-oon-aina-halunnut' -juttuihin. Osaa olla rennompi, oma itsensä eikä sen tulevan vastauksen odotuskaan ole niin sydäntäpysäyttävää.
Ei saa käsittää väärin, tottakai minä seinille hypin jos paikan saan - tai ainakin hymyilen korvasta korvaan. Tottakai minä hyrisen tyytyväisyyttäni, ja annan kaikkeni niin kuin jokaisessa työssä tähänkin asti. Mutta en revi ainoita verkkareitani kielteisestä vastauksesta, tai menetä yöuniani jos viereisen paikan blondi osasi vastata haastattelussa huikeasti paljon paremmin tärkeimpään kysymykseen.
Kahtellaan.
- - -
Kiusaus otti vallan, loikkaan länsisiipeen täyttämään kahvimukini ja palaan bittiviidakkoon kenties myöhemmin.
- Terhi
perjantai 21. syyskuuta 2007
Päänsisäinen ukkonen
Olen viimeisten päivien aikana kokenut huiman määrän täsmäsalamoita tajuntaan, seuraavassa ehkä ne oleellisemmat:
1.) Voiko sitä enää paremmin sanoa?
2.) Julma totuus; olen pohjimmiltani laiska ihminen.
3.) Tappavan tuntuinen päänsärky voi johtua vain salakavalasta silmien hajataitosta, ja hommasta päästään lasien uusimisella. (tämä fakta vielä tutkinnan asteella, jatko näyttää tarvinneeko sittenkään varata aikaa aivokirurgin vastaanotolle)
4.) Nukun mitä ilmeisemmin suurimman osan ajasta turhankin kevyttä, ns. valveunta.
Lisäsalamointia odotellen,
Terhi.
1.) Voiko sitä enää paremmin sanoa?
2.) Julma totuus; olen pohjimmiltani laiska ihminen.
3.) Tappavan tuntuinen päänsärky voi johtua vain salakavalasta silmien hajataitosta, ja hommasta päästään lasien uusimisella. (tämä fakta vielä tutkinnan asteella, jatko näyttää tarvinneeko sittenkään varata aikaa aivokirurgin vastaanotolle)
4.) Nukun mitä ilmeisemmin suurimman osan ajasta turhankin kevyttä, ns. valveunta.
Lisäsalamointia odotellen,
Terhi.
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Kitkerä katkeruus
Ei, otsikko on väärin. En minä ole katkera, ei ei. Jos olisin antanut katkeruudelle vallan en edes olisi tässä, ajattelisi näin, eläisi tätä elämää.
Mutta vihata saan?
Luulin että vihakin loppuisi aikanaan, luulin todella että ihminen voisi unohtaa. Typerästi luultu, olenko koskaan ennenkään voinut unohtaa mitään?
Loppujen lopuksi selvisin vähällä. Se paska olisi voinut pilata silloisen elämäni lisäksi koko tulevaisuuteni, enkä voi kuin ihmetellä millä sen onnistuin välttämään. Ilman Rakkaimman kohtalokasta ilmestymistä elämääni asuttaisin nyt yhtä pehmustetuista pyöreistä huoneista, ja näkisin unettomia unia siitä kuinka yhä uudelleen isken rautakangen sen paskan päästä läpi. Vain unissani, ikävä kyllä.
Olen kovin valoisalla mielellä tänään.
- Terhi.
Mutta vihata saan?
Luulin että vihakin loppuisi aikanaan, luulin todella että ihminen voisi unohtaa. Typerästi luultu, olenko koskaan ennenkään voinut unohtaa mitään?
Loppujen lopuksi selvisin vähällä. Se paska olisi voinut pilata silloisen elämäni lisäksi koko tulevaisuuteni, enkä voi kuin ihmetellä millä sen onnistuin välttämään. Ilman Rakkaimman kohtalokasta ilmestymistä elämääni asuttaisin nyt yhtä pehmustetuista pyöreistä huoneista, ja näkisin unettomia unia siitä kuinka yhä uudelleen isken rautakangen sen paskan päästä läpi. Vain unissani, ikävä kyllä.
Olen kovin valoisalla mielellä tänään.
- Terhi.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Sunnuntaisalaatti ja toastit
pieni kerä rapeaa salaattia
pieni säilyketölkillinen persikkaa
pätkä tuorekurkkua
appelsiini
siemenettömiä viinirypäleitä
leipäjuustoa
Paloittele salaatin ainekset keskenään, laita kylmään odottamaan.
kermaviiliä
majoneesia
ruohosipulia silputtuna
persiljaa silputtuna
sokeria
suolaa
valkopippuria
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään, anna maustua kylmässä noin 20 minuutin ajan.
vehnäpaahtoleipää
rypsiöjyä
paprikajauhetta
suolaa
Leikkaa leipäviipaleet reunattomiksi ja puolita kolmioiksi, lado uunipellille vierekkäin. Sekoita öljy ja mausteet keskenään, levitä kevyesti leipien päälle. Paista 250 asteessa noin 4minuuttia, älä polta!
Tällaisella perheensä ruokki tänään Terhi.
perjantai 14. syyskuuta 2007
Keltainen kalkkuna-pastasalaatti
500g Kukka-pastaa
1 paprika
300g hunajamarinoituja kalkkunan Minuuttipihvejä
150g Polar-juustoraastetta
1prk ananaspaloja
1prk kermaviiliä
100g majoneesia
broilermaustetta
aromisuolaa
ripaus sokeria
- keitä pasta ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä.
- paista minuuttipihvit, jäähdytä ja paloittele
- pese ja pilko paprika
- sekoita pasta, kalkkunapalat, paprikat ja ananakset suuressa kulhossa
- sekoita keskenään kermaviili, majoneesi sekä mausteet
- sekoita kastike salaatin joukkoon, anna maustua kylmässä vähintään puoli tuntia
- tarjoa kaveriksi patonkia ja hyvää kivennäisvettä
Tällaista tarjoili perjantaille Terhi.
Aivojärjestys eheytymässä
Eilisillan myöhäisinä tunteina kokoontui kaksipäinen aivoriihi olohuoneessamme, aiheena Terhi ja sen tulevaisuus. Ehkä jotakin jopa saimme aikaiseksi, ainakin huimaa selkeytymistä omille ajatuksille ja niiden suunnalle oli havaittavissa.
En väitä että kaikki Mihin Seuraavaksi Tarttua ja Mikä Minusta Tulee Isona -otsikoiden alla vieläkään olisi täysin selvää, mutta tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.
- - -
Eilisen iltapäivän käytin kuunnellen tyttäreni 'omahoitajan' kuvauksia tytön päiväkotielämän sujuvuudesta ja oppimisesta. Nämä kehityskeskustelut tuntuvat menevän aina samalla kaavalla; 'minunko tyttöni?' ja 'ai ihanko se sellaistakin osaa?' sekä tietysti 'etteikö ikinä hermostu tai kiukuttele?' - ja lopulta uskon hoitajan sekoittaneen lapset toisiinsa.
No totuushan on että näin täydellisten vanhempien jälkeläisistä ei voi tullakaan mitään muuta kuin täydellisen sosiaalisia, fiksuja ja ketteriä lapsia - joten mitäs sitä ihmettelemään :D. Juuri näin.
Ilmassa on ollut pohdintaa siitä laittaakko tyttö hieman tavallista aiemmin koulunpenkille vaiko ei. Täytynee ottaa asioista selvää, varsin tyytyväinen olen siihen että nykyään suoraan päiväkodilta löytyvät hyvät yhteydet kaikenmaailman psykologeihin ja tutkijoihin - luotamme asiantuntijoiden lausuntoon.
Loppupeleissä olen niin kovin mielissäni siitä että molemmat tytöt ovat ennenkaikkea Lapsia. Letit pyörien ryntäämässä kohti touhuja ja seikkailuja, innoissaan ja avoimena suhtautuen kaikkeen uuteen ja vanhaan. Täysin koko sydämestään lapsi osoittaa tunteensa - oli se purkaus sitten maailman isoin itkupotkuraivari tai hellääkin hellämpi rutistuspusutushetki.
Nuo sydämet kun pystyisi puhtaana pitämään, siinä sitä haastetta riittämiin kahdelle aikuishahmolle.
- Terhi
En väitä että kaikki Mihin Seuraavaksi Tarttua ja Mikä Minusta Tulee Isona -otsikoiden alla vieläkään olisi täysin selvää, mutta tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.
- - -
Eilisen iltapäivän käytin kuunnellen tyttäreni 'omahoitajan' kuvauksia tytön päiväkotielämän sujuvuudesta ja oppimisesta. Nämä kehityskeskustelut tuntuvat menevän aina samalla kaavalla; 'minunko tyttöni?' ja 'ai ihanko se sellaistakin osaa?' sekä tietysti 'etteikö ikinä hermostu tai kiukuttele?' - ja lopulta uskon hoitajan sekoittaneen lapset toisiinsa.
No totuushan on että näin täydellisten vanhempien jälkeläisistä ei voi tullakaan mitään muuta kuin täydellisen sosiaalisia, fiksuja ja ketteriä lapsia - joten mitäs sitä ihmettelemään :D. Juuri näin.
Ilmassa on ollut pohdintaa siitä laittaakko tyttö hieman tavallista aiemmin koulunpenkille vaiko ei. Täytynee ottaa asioista selvää, varsin tyytyväinen olen siihen että nykyään suoraan päiväkodilta löytyvät hyvät yhteydet kaikenmaailman psykologeihin ja tutkijoihin - luotamme asiantuntijoiden lausuntoon.
Loppupeleissä olen niin kovin mielissäni siitä että molemmat tytöt ovat ennenkaikkea Lapsia. Letit pyörien ryntäämässä kohti touhuja ja seikkailuja, innoissaan ja avoimena suhtautuen kaikkeen uuteen ja vanhaan. Täysin koko sydämestään lapsi osoittaa tunteensa - oli se purkaus sitten maailman isoin itkupotkuraivari tai hellääkin hellämpi rutistuspusutushetki.
Nuo sydämet kun pystyisi puhtaana pitämään, siinä sitä haastetta riittämiin kahdelle aikuishahmolle.
- Terhi
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Jokseenkin levoton
Tiedätkö sen tunteen?
Kun täytyisi tehdä jotain, haluaisi tehdä jotain - eikä tiedä mitä se jokin on. Pää suhisee ajatuksia laidasta laitaan, ja ne täytyisi kohdistaa siihen johonkin. Mihin?
Toisaalta aavistan mitä olen vailla - se on tehnyt tuloaan jo pidempään. Täytyisi taas saada kirjoittaa oikein kunnolla, latoa rivejä otsikon alle ja pysähtyä vasta kymmenen liuskan jälkeen katsomaan mitä sai aikaiseksi.
Kun joku antaisi aihetta kirjoittaa, päämäärättömyys tekee olosta entistä levottoman. Kun tietäisi että on paikka johon valmiin tekstin lähettää, ettei se jäisi kovalevylle tuhansien muiden joukkoon uinumaan.
Haaveilen (tai olen jo pidempään haaveillut) etäkurssiin osallistumisesta. Jostain täytyisi vain irrottaa 170e - joka on taas kulutettu lähiaikoina moneen kertaan. Ehkä täytyy aloittaa possujen tyhjennys-urakka...
Vinkkejä vastaanotetaan.
- Terhi
Kun täytyisi tehdä jotain, haluaisi tehdä jotain - eikä tiedä mitä se jokin on. Pää suhisee ajatuksia laidasta laitaan, ja ne täytyisi kohdistaa siihen johonkin. Mihin?
Toisaalta aavistan mitä olen vailla - se on tehnyt tuloaan jo pidempään. Täytyisi taas saada kirjoittaa oikein kunnolla, latoa rivejä otsikon alle ja pysähtyä vasta kymmenen liuskan jälkeen katsomaan mitä sai aikaiseksi.
Kun joku antaisi aihetta kirjoittaa, päämäärättömyys tekee olosta entistä levottoman. Kun tietäisi että on paikka johon valmiin tekstin lähettää, ettei se jäisi kovalevylle tuhansien muiden joukkoon uinumaan.
Haaveilen (tai olen jo pidempään haaveillut) etäkurssiin osallistumisesta. Jostain täytyisi vain irrottaa 170e - joka on taas kulutettu lähiaikoina moneen kertaan. Ehkä täytyy aloittaa possujen tyhjennys-urakka...
Vinkkejä vastaanotetaan.
- Terhi
Something new...
Uusi tukka, uudet lasit, ja uusi uskollinen ystävä:
(kahdesta ensinmainitusta kuvaa kenties myöhemmin)
(kahdesta ensinmainitusta kuvaa kenties myöhemmin)
tiistai 11. syyskuuta 2007
Pelonripauksia
Ei saisi kuvitella turhan vilkkaasti. Ei saisi pelätä pahinta. Ei saisi maalata piruja seinille. Saako silti vähän jo murehtia?
Parin viimeisimmän vuoden aikana vaivanneet kivut tulevat nyt tiuhempaan. Enää ei riitä pelkkä kaikki-ajatukset-poisvievä pääkipu, vaan se tuo mukanaan silmien väsymystä ja huonoa oloa, sanojen sekaantumista ja muuta kivaa.
Juu, nettiä on selattu. On tutustuttu päänsärkyjen ihmeelliseen maailmaan, ja todettu ettei sovi migreeniin eikä jännityssärkyyn. On myös löydetty monia mukavia aivokasvaimista kertovia sivustoja ja verrattu oireluetteloita turhankin tarkkaan. Omia nettidiagnooseja en aio tehdä, eikä moista infoa tietenkään olisi koskaan pitänyt avata.
Mihin tästä nyt? Tahtoo ja ei tahdo selvittää kaikelle syytä ja seurauksia, eikä ole aavistustakaan mihin suuntaan tästä lähteä. Tahtoo vähätellä oireita, ajatella ettei se nyt taas kuitenkaan mitään ole.
Silti tässä tilanteessa on jo oltu turhan kauan, turhan kauan on epäilty ja ihmetelty. Joko tätä uskaltaisi selvittää?
Hämmentyneenä,
- Terhi
Parin viimeisimmän vuoden aikana vaivanneet kivut tulevat nyt tiuhempaan. Enää ei riitä pelkkä kaikki-ajatukset-poisvievä pääkipu, vaan se tuo mukanaan silmien väsymystä ja huonoa oloa, sanojen sekaantumista ja muuta kivaa.
Juu, nettiä on selattu. On tutustuttu päänsärkyjen ihmeelliseen maailmaan, ja todettu ettei sovi migreeniin eikä jännityssärkyyn. On myös löydetty monia mukavia aivokasvaimista kertovia sivustoja ja verrattu oireluetteloita turhankin tarkkaan. Omia nettidiagnooseja en aio tehdä, eikä moista infoa tietenkään olisi koskaan pitänyt avata.
Mihin tästä nyt? Tahtoo ja ei tahdo selvittää kaikelle syytä ja seurauksia, eikä ole aavistustakaan mihin suuntaan tästä lähteä. Tahtoo vähätellä oireita, ajatella ettei se nyt taas kuitenkaan mitään ole.
Silti tässä tilanteessa on jo oltu turhan kauan, turhan kauan on epäilty ja ihmetelty. Joko tätä uskaltaisi selvittää?
Hämmentyneenä,
- Terhi
maanantai 10. syyskuuta 2007
Luomispäivä.
Tässä se nyt on. Pieni Elämä sai rinnalleen sisaren, paikan jossa jatkossa ehkäpä nähdään jotakin aivan muuta - tai sitten sitä täysin samaa. Aika näyttää kumpi saa vallan, vai jatkavatko molemmat kulkuaan sulassa sovussa.
Myöhemmin enemmän.
- Terhi
Myöhemmin enemmän.
- Terhi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
