Imuriarmas hiljeni viimein, pieni ajanmurunen kai liikenee jos istahdan hetkeksi tähän.
Mennyt viikko kului tasan niin hektisesti kuin etukäteen uumoilinkin, siinä sitä ryntäiltiin suuntaan jos toiseenkin itse kukin. Työpöytä siirtyi nyt vakituisesti kotopaikkakunnalle, jos nyt vielä niin vakituisesta voi puhua. Mutta elämähän se pyörittää niin kuin tahtoo, tärkeintä että nyt on tilanne tämä ja olen tyytyväinen.
Itse työ on edelleen sitä mitä alkusysäys antoi ymmärtää; haastavaa, opettavaa, mukavaa, kiireistä, vaihtelevaa etc. Mitä työympäristöön ja ihmisiin siellä tulee ei voi todellakaan valittaa. Kaikenkirjava joukko kaikenikäisiä ja -oloisia ihmisiä, joista jo muutama on tullut mukavan läheisiksi. Uskon että jokunen syvempikin ystävyyssuhde saattaa hyvinkin saada alkunsa - lupaavalta näyttää ;)
Heti alusta lähtien huomasin ilokseni olevani oikeasti aika tehokas. Ja yhä edelleen opin uudet asiat niin nopeasti kuin huimina nuoruusvuosina - ei tässä olla sentään ihan kalkkeuduttu vielä. Menee nyt vähän itsekehun puolelle moinen mutta menkööt.
Mitähän sitä Rinnakkaiselämän suuntaan muuta... Ainiin, uusi Ystävä saapui luokseni ja ilokseni - kiitos Rakkain. Ehkä täälläkin tullaan näkemään tuloksia ;). Kamusta enemmän täällä.
---
Mutta nyt taas ampaisen toisaalle - pysyhän linjoilla.
- Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti