Haastattelu meinaan.
Taisin oppia taas jotakin itsestäni, olen kenties sittenkin sosiaalisempi miltä on alkanut viimepäivinä tuntua. Huomenna se sitten nähdään oliko menneestä tunnin mittaisesta sessiosta hyötyä... odotuksia on molempiin suuntiin mutta eipä spekuloida vielä.
Mitä itse kyseessä olevaan työhön tulee, paikka vaikutti mielenkiintoisemmalta kun siitä annettu ennakkokuvaus antoi ymmärtää. Sitä myötä myöskin monipuolisemmalta ja myös haasteellisemmalta. Tuossa pääsisin kenties näyttämään ne kuuluisat piilevät kykyni, ja taitaisin siinä samalla oppia itsekin jotain.
Mutta katsotaan.
Sain äskettäin sähköpostia joka todella pysäytti. Koin pitkästä aikaa taas sen tunteen mikä nousee pintaan kun toinen osapuoli aivan todella ymmärtää mistä puhut, on elänyt samankaltaisia ajatuksia ja hetkiä läpi omassa elämässään ja tietää pohjamutia myöten mitä tarkoitat. On varsin ihastuttavaa - ja helpottavaakin - tietää etten sittenkään ole päänsisäisen maailmani kanssa aivan yksin, vaan kaltaisiani saattaa olla jopa muitakin. Kiitos kyseisen postin (postien) lähettäjälle, uskon lähestyväni asian tiimoilta (tai sen vierestä) vielä uudelleen.
Ja kun nyt kiitoslinjalle lähdettiin, täytyy samoissa riveissä kiittää vielä toiseenkin suuntaan. Rakkain on taas osoittanut tehokkuutensa paitsi kymmenissä muissa asioissa niin konsultoinnin saralla. On se hyvä tietää että samojen seinien sisältä löytyy joku joka koulii tarvittavan tehokkaasti mutta armeliaasti tulevia työkiemuroita varten - ei tarvitse turvautua kalliiden ulkopuolisten asiantuntijoiden varaan. Ja useimmiten Rakkaimman palkaksi riittää gourmet-iltapala ;)
Mutta nyt on aika hypätä ratin taakse ja rientää toisaalle.
Pidä itsestäsi huolta.
- Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti