Ei saisi kuvitella turhan vilkkaasti. Ei saisi pelätä pahinta. Ei saisi maalata piruja seinille. Saako silti vähän jo murehtia?
Parin viimeisimmän vuoden aikana vaivanneet kivut tulevat nyt tiuhempaan. Enää ei riitä pelkkä kaikki-ajatukset-poisvievä pääkipu, vaan se tuo mukanaan silmien väsymystä ja huonoa oloa, sanojen sekaantumista ja muuta kivaa.
Juu, nettiä on selattu. On tutustuttu päänsärkyjen ihmeelliseen maailmaan, ja todettu ettei sovi migreeniin eikä jännityssärkyyn. On myös löydetty monia mukavia aivokasvaimista kertovia sivustoja ja verrattu oireluetteloita turhankin tarkkaan. Omia nettidiagnooseja en aio tehdä, eikä moista infoa tietenkään olisi koskaan pitänyt avata.
Mihin tästä nyt? Tahtoo ja ei tahdo selvittää kaikelle syytä ja seurauksia, eikä ole aavistustakaan mihin suuntaan tästä lähteä. Tahtoo vähätellä oireita, ajatella ettei se nyt taas kuitenkaan mitään ole.
Silti tässä tilanteessa on jo oltu turhan kauan, turhan kauan on epäilty ja ihmetelty. Joko tätä uskaltaisi selvittää?
Hämmentyneenä,
- Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti