Muistatko kun meinasi tulla kinaa siitä mitä tehdään? Aikaa oli, tekemistä oli vaikea keksiä tai paikkoja jonne mennä. Ajeltiin silti yössä satoja kilometrejä kahville Jonnekin, radiosta tuli huonoa musiikkia mutta seura oli parasta.
Muistatko kun käytiin kaupassa? Notkuttiin siellä täällä ja hyödynnettiin maistattajien antimet. Valittiin extrahyviä suklaakeksejä kahvin kanssa naposteltavaksi.
Muistatko kun myöhästyttiin Stenvallin taidenäyttelystä hetkisen kun oli parempaa tekemistä?
Muistatko kun pelattiin lautapelejä niin myöhään ettei silmät pysyneet auki?
Muistatko kun käveltiin pitkin kaupunkia näyteikkunoita katsellen ja kaikkea ihmetellen?
Muistatko kun luettiin vauvakirja hiirenkorville miettien mitä Pieni tekee sillä hetkellä vatsassa ja myöhemmin sen ulkopuolella?
Muistatko kun otit illalla kainaloon katsomaan keskinkertaista tv-sarjaa tai lukemaan sarjakuvia?
Muistatko sen kun vielä kerroit siitä mitä ajattelet, miten päivä on mennyt, mitä kenellekin kuuluu ja mitä mistäkin olit mieltä?
Muistatko kun vielä nukahdettiin vierekkäin?
Muistatko sen kun vielä välitit?
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
lauantai 26. syyskuuta 2009
Me like
Pelon vastakohdaksi asioita joista ihan oikean oikeasti tykkään:
...lapsista - ainakin omistani ;)
...syksystä, kirpeästä syysilmasta kun oikeasti saa laittaa jo hitusen paksumpaa paitaa päälle ja sormet meinaa paleltua. Ei väliä paistaako vai sataako.
...kahvista. Niin se vaan on.
...suklaarusinoista. Koukussa, jäävät syömättä vain jos jäävät kauppaan.
...siitä hetkestä kun keskellä päivää on joka ipana päivälevoillaan ja ihan oikeasti on se muutama minuutti Rauhalliseen kahvikupolliseen. Näitä hetkiä on enää häviävän harvoin.
...siitä kun pienin konttaa luokse ja nykii puntista pyytäen syliin.
...siitä kun on isompien kanssa kauppareissulla ja kaikki vaan naurattaa.
...istua äidin kanssa kahvilla ja rupatella niitä näitä. Tämäkin onnistuu harmittavan harvoin ilman taustamelua ;)
...piikitellä siskoa ihan pilke silmäkulmassa.
...pienistä koukuttavista netti- tai puhelinpeleistä.
...hameista.
...puhtaan pyykin tuoksusta.
...antaa lahjoja.
...pitkästä suihkusta.
...siitä että tulevaisuus olikin parempi miltä se vielä menneisyydessä näytti.
...lapsista - ainakin omistani ;)
...syksystä, kirpeästä syysilmasta kun oikeasti saa laittaa jo hitusen paksumpaa paitaa päälle ja sormet meinaa paleltua. Ei väliä paistaako vai sataako.
...kahvista. Niin se vaan on.
...suklaarusinoista. Koukussa, jäävät syömättä vain jos jäävät kauppaan.
...siitä hetkestä kun keskellä päivää on joka ipana päivälevoillaan ja ihan oikeasti on se muutama minuutti Rauhalliseen kahvikupolliseen. Näitä hetkiä on enää häviävän harvoin.
...siitä kun pienin konttaa luokse ja nykii puntista pyytäen syliin.
...siitä kun on isompien kanssa kauppareissulla ja kaikki vaan naurattaa.
...istua äidin kanssa kahvilla ja rupatella niitä näitä. Tämäkin onnistuu harmittavan harvoin ilman taustamelua ;)
...piikitellä siskoa ihan pilke silmäkulmassa.
...pienistä koukuttavista netti- tai puhelinpeleistä.
...hameista.
...puhtaan pyykin tuoksusta.
...antaa lahjoja.
...pitkästä suihkusta.
...siitä että tulevaisuus olikin parempi miltä se vielä menneisyydessä näytti.
perjantai 18. syyskuuta 2009
maanantai 14. syyskuuta 2009
Pelkään...
Luulin joskus etten pelkää enää mitään, mutta viime päivinä olen joutunut ymmärtämään että lopulta pelkään aika paljon.
Pelkään...
...että kaikki nämä ajatelemattomuuttani kerätyt kilot jäävätkin pidemmäksi aikaa
...ettei lasten terveys kestäkään yhtä huolettomana kuin tähän asti
...ettei talous pysy pystyssä
...etten koskaan saa tietää mikä on vialla
...sitä kun viimeisen henkäyksen aika tulee - olenko saanut vastauksen kaikkeen ennen sitä, mitä kaikkea jää kesken?
Pelkään...
...että kaikki nämä ajatelemattomuuttani kerätyt kilot jäävätkin pidemmäksi aikaa
...ettei lasten terveys kestäkään yhtä huolettomana kuin tähän asti
...ettei talous pysy pystyssä
...etten koskaan saa tietää mikä on vialla
...sitä kun viimeisen henkäyksen aika tulee - olenko saanut vastauksen kaikkeen ennen sitä, mitä kaikkea jää kesken?
perjantai 11. syyskuuta 2009
Sisältä kylmä
...mutten haluaisi olla. Niin monta kertaa päättänyt etten anna vaikuttaa, että uskon silti Sinun välittävän vielä Oikeastikin. Alkaa vain olla vähän turhan vaikeaa.
Eniten sattuu etäisyys. Se kun on toiselle kuin ilmaa, turhan usein ja välillä jatkuvastikin. Tiedän että olen ollut äärimmäisen vaikea kanssaelettävä jo pidempään, ja tahtoisin niin sysätä kaiken vain 9kk:n nukkumattomuuden ja hormonien piikkiin. Mutta turha niitä on syyttää, tiedän täsmälleen miten ajattelet; ne ovat vain tekosyy ja itsensä täytyy pystyä hillitsemään.
Haluaisin vain niin kovasti nähdä millainen itse olet samanlaisessa tilanteessa, ehkä sitten oppisit jotakin.
Sanoin jo aiemmin; tähän ei olisi pitänyt ryhtyä. Sinä kai sen jo ennalta arvasitkin, minä luulin että kaikki voisi olla toisin. Luulin että nyt ymmärtäisit, luulin niin paljon väärin. Mutta tuo kolmas täydellinen pieni on silti Kaikkein Tärkein nyt, aivan niinkuin kaksi muutakin. Jos 6- ja 4-vuotiaat ymmärtävät käsitteen 'äiti on nyt vähän väsynyt', on hassua ettet Sinä sitä ymmärrä. Ehkä johtuu siitä että ovat tätä empaattisempaa sukupuolta.
Niin monta kertaa olen toivonut - pyytänyt - odottanut päästä lähelle. Viereen. Saanut siinä ehkä hetken ollakin, mutta tullut sitten lähes tönäistyä pois huomattuasi ettei se sitten johdakaan mihinkään muuhun. Tämä on loputon kierre, ymmärrän sen nyt: ilman läheisyyttä minä en halua enkä aio haluta Mitään Muuta - sinä taas et 'anna' ripaustakaan läheisyyttä ennenkuin olet saanut myös muuta.
Asiaa on täysin turha perustella fyysisten asioiden valossa, sillä suurin fyysinen tekijä on korvien välissä. Tai sitten ehkä siinä rinnan kohdalla, vasemmalla puolella. Sieltä olet minut tainnut pudottaa jo hyvän aikaa sitten.
Surullisinta on etten voi kuin odottaa.
Eniten sattuu etäisyys. Se kun on toiselle kuin ilmaa, turhan usein ja välillä jatkuvastikin. Tiedän että olen ollut äärimmäisen vaikea kanssaelettävä jo pidempään, ja tahtoisin niin sysätä kaiken vain 9kk:n nukkumattomuuden ja hormonien piikkiin. Mutta turha niitä on syyttää, tiedän täsmälleen miten ajattelet; ne ovat vain tekosyy ja itsensä täytyy pystyä hillitsemään.
Haluaisin vain niin kovasti nähdä millainen itse olet samanlaisessa tilanteessa, ehkä sitten oppisit jotakin.
Sanoin jo aiemmin; tähän ei olisi pitänyt ryhtyä. Sinä kai sen jo ennalta arvasitkin, minä luulin että kaikki voisi olla toisin. Luulin että nyt ymmärtäisit, luulin niin paljon väärin. Mutta tuo kolmas täydellinen pieni on silti Kaikkein Tärkein nyt, aivan niinkuin kaksi muutakin. Jos 6- ja 4-vuotiaat ymmärtävät käsitteen 'äiti on nyt vähän väsynyt', on hassua ettet Sinä sitä ymmärrä. Ehkä johtuu siitä että ovat tätä empaattisempaa sukupuolta.
Niin monta kertaa olen toivonut - pyytänyt - odottanut päästä lähelle. Viereen. Saanut siinä ehkä hetken ollakin, mutta tullut sitten lähes tönäistyä pois huomattuasi ettei se sitten johdakaan mihinkään muuhun. Tämä on loputon kierre, ymmärrän sen nyt: ilman läheisyyttä minä en halua enkä aio haluta Mitään Muuta - sinä taas et 'anna' ripaustakaan läheisyyttä ennenkuin olet saanut myös muuta.
Asiaa on täysin turha perustella fyysisten asioiden valossa, sillä suurin fyysinen tekijä on korvien välissä. Tai sitten ehkä siinä rinnan kohdalla, vasemmalla puolella. Sieltä olet minut tainnut pudottaa jo hyvän aikaa sitten.
Surullisinta on etten voi kuin odottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
