Ajatuskia

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhe. Tämä heti pois näin alkuun tieltä. Jos ajatukset ovat tuskaisempia kuin tavalliset maanantai-ajatukset, ne ovat ajatuskia.

Toisaalta taas tuskaiset ajatukset viittaavat johonkin suureen henkilökohtaiseen hämmennykseen tai kriisiin, ja usko tai älä ei nyt tunnu siltäkään. Kunhan koitan sohia mielessä pyöriviä aatoksia kauemmaksi, vaikka oikeasti niitä pitäisikin ajatella.

Huoli Ystävästä. Kuitenkin, ilo siitä että on Ystävä. Ja taas kauhean paha olla siitä syystä miten Ystävällä menee. Ihana tunne siitä että toinen sanoi tärkeäksi, että vaikka niin vähän aikaa on tunnettu niin kokee että olen Ystävä, todella. Ja samalla voisin räjäyttää pari seinää siitä hyvästä että tiedän liian hyvin kuinka kauheaa kaikki on toisella.

Täytynee avata liian pitkästä aikaa ihan oikea päiväkirja ja päästää sinne ulos kaikki kuultu ja nähty, ehkä sitä sitten saisi kaiken paremmin järjesteltyä päässäänkin. Niin hieno ja monipuolinen kuin tämä koko sähköinen / virtuaalinen / mikälieläinen maailma onkaan, niin kaikessa inhimillisyydessäni en pysty / aio / tahdo purkaa tänne ajatuksiani toisten elämästä niin että ne olisi suoraan tunnistettavissa, arvosteltavissa. Omani sille alttiiksi tuon useinkin, mutta kaikeksi onneksi tiedän kuinka harva näitä rivejä eksyy lukemaan joten sekään ei haittaa.

Jaarittelen. Kirjoitan näitäkin sanoja vain siksi ettei tarvitsisi kirjoittaa mitään oikeaa, jatkaa keskeneräisiä töitä. Ja kun piti taas päästä sanomaan jotain sanomatta itse asiaa. Äsh.

Oma maailma? Järjestyksessä, kai. Ainakin jos ei liikaa ajattele. Niin kai on hyvä? Miksi pitäisi liikaa analysoida? Joka hetki kun pysähdyn ajattelemaan ja tulkitsemaan sitä miten kaikki on, huomaan ettei kaikki ole ihan hyvin. En siis tee niin enää. (ainakaan hetkeen)

Terhi