Hei täähän on tullut tavaksi...

Näiden lukuisten (!) sunnuntai-postausten perusteella voitaneen tulla siihen tulokseen että juurikin sunnuntai on nykyelossani se vähiten kiiruinen päivä. Ei anneta sen häiritä, vaan täytyy olla hyvin tyytyväinen näihinkin riveihin ;)

Pienen Rinnakkaiselämän lähitienookin elää pientä tai suurempaakin murrosvaihetta. Hyvinkin lähiympäristössä on ja tulee olemaan paljon suuriakin muutoksia; esikoisen syntymä, kaiken vanhan ja turvallisen taakse jättäminen, suuret haasteet ja etenemiset työelämässä sekä paljon paljon muuta. ...ja nämä kaikki siis useamman eri ihmisen ja perheen kohdalla. Tuntuu että koko maailma on tätä nykyä jokseenkin erilainen paikka elää, enkä tiedä voiko siinä olla mitään huonoa. Kehityshän on aina hyväksi?

Omaan elämään ja lähitulevaisuuteen liittyvät suurimmat muutokset taitavat koskea lähinnä työympäristöä. Tai kenties nekin muutokset on jo koettu, ja nyt siirrytään siihen vaiheeseen jossa kaikki uusi tulee sulauttaa sujuvaksi jatkoksi jo elettävään elämänmuotoon. Ja ihan todella, kaikki alkaa jo olla hallussa: Arki rullaa mainiosti ilman suurempia kaaostilanteita, työ palkitsee edelleen joka päivä ja peruasiat on tullut opittua paremmin kuin hyvin. Jopa ensimmäisiä kiitoksen ja kehun sanoja on kuultu, joista tietenkin täytyy olla superylpeä ;)

Seuraava haaste olisi jatkaa keskeytynyttä kunnonkohotus-projektia, ja toivoa että suuria tuloksia nähtäisiin jo piankin. Uusi työ vaikuttaa tähän kaikkeen sekä hyvällä että huonolla - huonolla siksi että aikaa on vähemmän käytössä ja työ itsessään ei ole niinkään fyysistä, hyvällä siksi että kaiken kaikkiaan olen pirteämpi ja itsevarmempi nykyään mikä on aina hyvä pohja kuntoilullekin (näin ainakin itse ajattelen).

- - -

Jo loppupuolillaan etenevä viikonloppu on sujunut enemmän kuin mainiosti. Ex-tempore pidin eilen pitkän kaavan mukaisen shoppailu-kierroksen siskokullan kanssa vanhassa kotokaupungissani. Jopa löysin mitä etsinkin, ja nyt on seuraavan perjantain kostuumi valmis; juuri sellainen hamonen löytyi josta päiväunia näin ja jopa kaikkea muutakin tuiki tarpeellista. Kerrankin hillitsin itseni enkä ostanut tytöille niin paljoa kuin olisin halunnut, ehkä jossain vaiheessa on taas yksinomaan pikku-shoppailun vuoro.

Mukaan tarttui myös rohkeahko raita-väriaine joten Rakkain pääsee loihtimaan iltasella hiukseni uuteen uskoon. Huomattavasti edullisempaa, ja ennen kaikkea mielenkiintoisempaa kuin kampaajalla :D

Oli kerta kaikkiaan rentouttavaa päästä pitkästä aikaa höpöttelemään siskokullan kanssa puuta&heinää, ja suunnittelemaan lähitulevaisuuteen 'iltalomaa' jommankumman kaupungin yöhön. Tai kenties johonkin aivan muualle?

- - - - -


Parasta aikaa odotan Rakkainta omilta reissuiltaan kotiin, ja vilkuilen tässä samalla Pieniä omissa puuhissaan. Sopivan letkeä sunnuntai jatkuu mukavan yhteiselon merkeissä, kenties pelaillen ja touhuten kaikenlaista. Kovin kiitollinen täytyy olla äskeisistä päiväunistani, jospa nyt jaksaisi valvoa kohti tätä.

Pidähän taas itsestäsi ja rakkaimmistasi huolta, tänään on oikein ihana päivä halata.

- Terhi

Täällä minä, missä sinä?

Menneeseen jäänyt taas turhan monta päivää vailla riviäkään päivitystä tänne - pahoittelen. Aikani kuluu suurilla siivillä eteenpäin lepatellen, edelleen. Eikä siinä mitään huonoa ole, hyvähän se että maailma pyörii ja me sen mukana. Suotta sitä hyvää menoa jarruttelemaan ;)

Takana siis työntäyteisiä päiviä (ja viikkoja), siihen päälle kaikki normaali arjenpyöritys niin avot on hektisiä hetkiä.

Edessä siintää lisää samaa tahtia, ja jossain vaiheessa vähän illanviettoakin työporukan kesken. Hitusen jänskättääkin jopa, on allekirjoittaneen bilehileet haalenneet viime vuosina ja jääneet nuo pippaloiset vähemmälle - ainakin näin isoissa mittakaavoissa. Mutta nyt olisi kai enemmän kuin vähemmän pakollista noihin kekkereihin osallistua, pääsee verkostautumaan juu nou ;)

Jännityksellä myös odotan jatko-osaa tähän työrupeamaan - tai lähinnä tietoa siitä. Kyseinen pesti kun kaikella varmuudella on sovittu vasta vuoden loppuun asti, ja niin mielelläni jatkaisin pidempäänkin hyvin alkanutta urakkaa. Mutta toivossa on hyvä asustaa ja niin edelleen.

...Nyt äitihuomiota kaivataan kiivaasti takaoikealla, joten nämä rivit loppuvat taas tähän - tällä kertaa.

Pysyhän Sinä kuulolla :)

- Terhi

Kotoisa kahvikotvanen

Yllättäen perjantai osoittautuikin kuluneen viikon rauhallisimmaksi työpäiväksi. Vasta aivan viimeisen parin tunnin ajaksi palasi se normaali hektinen hyörinä ja tohina, tunsi taas oikeasti tekevänsä jotain. Ja kyllähän noita haasteita taas tällekin päivälle kertyi mukavanlaisesti, jopa ratkaistuksi asti.

Vaikka olo työpäivän aikana tuntuikin jotenkin puolitehoiselta (kiireen keskellä olen aina tehokkaimmillani, hiljaisuudessa laiskuunnun) koin silti olleeni jokseenkin hyödyksi. Sain opetettua uudempaa kollegaa ja opittua itsekin muutaman uuden kikan. Pari erityisen kiivastunutta asiakastakin leppyi lopulta ja taas sain olla varsin tyytyväinen suoritukseeni. Pelonsekaisella innolla odotan tulevia kehityskeskusteluja The Bossin kanssa, saapi kuulla sitten mitä mieltä minusta ihan oikeasti ollaan ;)

Jo läheiseksi muodostunut eräs työihmisistäni loisti tänään poissaolollaan vapaapäivän vuoksi, ehkä sekin sai omat tekemiseni tuntumaan jokseenkin ponnettomilta. Sitä on jo tottunut siihen majakka ja perävaunu -symbioosiin ja kelaamaan kaikkia kiemuroita yhdessä että tuntui varsin hassulta kun ei joku ollut ruotimassa asioita samaan malliin. No toki tupa oli täynnä kymmenittäin muita ihania ihmisiä joten perjantai-hepuleilta ei voitu välttyä.

- - -

Vetäydyn nyt lämmittelemään kahvinloppuni ja Rakkaimman tykö, palataan näille riveille myöhemmin.

- Terhi

Ripauksia

hymy, katse, kosketus
ripauksittain pieniä säteitä
maanantaista perjantaihin
virka-aikaan
Aika juoksee siivillä
silti ehdit
hymyillä, vilkaista, hipaista
- tehot nousuun hetkessä.

Täsä ja ny

Imuriarmas hiljeni viimein, pieni ajanmurunen kai liikenee jos istahdan hetkeksi tähän.

Mennyt viikko kului tasan niin hektisesti kuin etukäteen uumoilinkin, siinä sitä ryntäiltiin suuntaan jos toiseenkin itse kukin. Työpöytä siirtyi nyt vakituisesti kotopaikkakunnalle, jos nyt vielä niin vakituisesta voi puhua. Mutta elämähän se pyörittää niin kuin tahtoo, tärkeintä että nyt on tilanne tämä ja olen tyytyväinen.

Itse työ on edelleen sitä mitä alkusysäys antoi ymmärtää; haastavaa, opettavaa, mukavaa, kiireistä, vaihtelevaa etc. Mitä työympäristöön ja ihmisiin siellä tulee ei voi todellakaan valittaa. Kaikenkirjava joukko kaikenikäisiä ja -oloisia ihmisiä, joista jo muutama on tullut mukavan läheisiksi. Uskon että jokunen syvempikin ystävyyssuhde saattaa hyvinkin saada alkunsa - lupaavalta näyttää ;)

Heti alusta lähtien huomasin ilokseni olevani oikeasti aika tehokas. Ja yhä edelleen opin uudet asiat niin nopeasti kuin huimina nuoruusvuosina - ei tässä olla sentään ihan kalkkeuduttu vielä. Menee nyt vähän itsekehun puolelle moinen mutta menkööt.

Mitähän sitä Rinnakkaiselämän suuntaan muuta... Ainiin, uusi Ystävä saapui luokseni ja ilokseni - kiitos Rakkain. Ehkä täälläkin tullaan näkemään tuloksia ;). Kamusta enemmän täällä.

---

Mutta nyt taas ampaisen toisaalle - pysyhän linjoilla.

- Terhi

Muutosten myrskyjä

Taisin sitten olla sitä työtä varten - tai työ minua.

Ennen kuin huomasinkaan istuin uuden työpöytäni ääressä täydessä tohinassa, ja sama tahti jatkuu.

Tyytyväinen? Olen. Väsynyt? Sitäkin - mutta voi niin positiivisessa mielessä.

Ensimmäiset päivät ahersin runsaat 60 kilometrin päässä kotoa, huomisesta lähtien jo hitusen lähempänä.

Voi tsiisus mie oon häpi.

*palaa näille riveille joskus kun huminan keskeltä löytyy hiljaisempi hetki*

- Terhi