Niin, kirjoittajan halu kirjoittaa ei nukahda koskaan - eikä siedä pitkittyneitä taukoja. Tätä naputtelen pelkällä oikean käden viissormijärjestelmällä, vasemmalla olalla kuorsaa Pienin. Tänään on taas pystynukkumisen päivä, oma hiljainen sänky ei ole läheskään niin mukava kuin äidin olkapää ja taustalla siskojen leikkiäänet.
Pöytäkoneella satunnainen näpyttely siis sujuu näinkin, mutta oma läppäri ja sadat aloitetut tekstit joutuvat odottamaan oikeaa syventymistä. Vaikka odotus siihen onkin tuskaisaa, aion siliti odottaa - en halua turhautua siihen että päässäni vilisevät tekstivyöryt joutuvat purkautumaan ulos yksittäisinä napsutteluina liian hitaasti.
- - -
Viimeöiset unet ovat taas olleet Outoja, pätkittäiset nukkumiset tekevät jälleen tehtävänsä unikuviin. Psykopaattisia elokuvanpätkiä, katkelmia ihmisistä menneisyydessä ja oudon outoja tapahtumia. Unet nyt ovat mitä ovat, ikäni outoja unia nähneenä alkaa jo tottua... väkisinkin vaan tulee välillä pohdittua miten ihmisen alitajunta voikaan olla outo.
Tai ihmisen elämä täynnä liian värikkäitä elokuvia, kiitos Rakkaimman suloisen keräilyvillityksen - tai lähinnä jo elämäntavan :D... kieltämättä viimeaikojen helmiksi nousivat (puhtaasti oma mielipide:) Kungfu Hustle, The Number 23, The Prestige ja Thank You for Smoking vain muutamia mainitakseni.
Elämä on tällaisenaan aikasta mukavaa. Pienin raivasi tiensä sydämiimme välittömästi ensiähinöistään lähtien, ja päivät kotona kolmen touhuajan kanssa jopa sujuvat.. no pientä kaaosta joskus ilmassa, se vain kuuluu asiaan ;)
Pidähän Sinä itsestäsi huolta, ja siitä Tärkeimmästä vieressäsi. Elämä on Nyt, kerro millaisena se Sinulle näyttäytyy?
- Terhi
