Ei maailma katoa, vaikka aika karkaakin käsistä

Lämpömittari koittaa sitkeästi pitää pakkaslukemista kiinni, mutta häviää armottomasti Ceciliusten kivutessa plussan puolelle. Emmehän menetä kaikkea tuota kinosten määrää, emmehän? Uudet pulkat on jo hyvin sisäänajettu, ei haluaisi haudata niitä kaapin pohjalle ennen maaliskuuta vielä.

Marraskuu kääntyy loppumetreille, ja loppumetreillä hiipii myös Odotus. Vastahan tästä on nelisen kuukautta kun viimeksi ajatukseni tänne ilmaisin, niin kovin paljoa ei ole muuttunut ;)

Lääkäri lupaili tänään Odotuksen jatkuvan vielä hetken, onneksi enää kovin pienen sellaisen. Mistäpä tuosta tietysti tietää, edistyminen voi tapahtua nopeastikin - ja oma kantani on se että 'parempi heti kuin kovinkin myöhään'. Valmiina tässä siis oltaisiin, koko perheen voimin - mutta ennestään jo sen tietää että näillä Pienillä taitaa olla oma tahto niin vahva että saapuvat maailmaan kun huvittaa. Me odotamme, ihan varmasti. Valmiina rakkauteen ensi silmäyksellä, valmiina pieneen tuhinaan ja valmiina tunnelmallisiin talviöihin yhdessä valvoen. Saavuthan hyvissä ajoin ennen Joulua?

Isommat kikattajat kasvavat kohisten, eivätkä lakkaa hämmästyttämästä päivittäin osaamisillaan ja keksinnöillään. Olen niin kovin kiitollinen siitä että saamme olla taas yhdessä Kotona - herätä aamuisin vilkuttamaan Rakkain työmatkalleen, keittämään aamuteetä ja pohtimaan päivän kulkua.

Toki Isommat odottavat jokseenkin kärsimättömänä Pienimmän syntymää - ihanan innokkaat isosiskot. Pikkuveli kuulemma olisi tervetulleempi kuin Pikkusisko ... mutta toivottavasti huolivat kumman tahansa kotiin <3.

Pienin myllää itsekin kärsimättömänä ahtaassa yksiössään, koitan jutella ja kertoa että maailma oikeasti on tutustumisen arvoinen paikka - nyt olisi jo hyvä hetki syntyä.

Mitähän tuo miettii?

Ota talvi ja alkava Joulun aika pehmeästi vastaan, Rakkautta unohtamatta.

Terhi