...vaikkei juuri laulatakaan. Iltavuoron viimeinen tunti soljuu hitaasti eteenpäin, vilkas alkupäivä notkahti tietysti taas turhankin rauhalliseksi illaksi. No, toisaalta taas aina ei varmaankaan ole niin hyvä juttu juosta kieli vyön alla. Varsinkin kun ensimmäiset kuusi tuntia vuorosta selkä muistutti kipuilullaan, tekee ihan hyvä ottaa rauhaksiin loppuvuoro. Täytynee aloittaa hillityt selkäjumpat jotta pääsen vielä parin kuukauden kuluttua liikkumaan...
Pienin Pienikin jumppailee jo enemmän, mikä pelkästään hyvä. Selvästi kuitenkin jo nyt huomaa että rauhallisempi tapaus on kuin siskonsa - ainakin vielä tässä vaiheessa. Kaiken kaikkiaan nyt melkoisen mukavassa vaiheessa odotusta eletään, alun väsymykset on voitettu eikä loppuajan ähinät ole vielä ihan lähelläkään. Täytynee ottaa ilo irti :D. Varsinkin jos tässä nyt sitä viimeistä masua kasvatetaan...
Kulunut viikonloppu ei sujunut ihan mallilleen. Sinänsä ei mitään yksittäistä huonoa, käväisin tyttöjen kanssa pitkästä aikaa kunnolla Hämeenlinnassa ja ehdin jopa mansikoita poimimaan. Kuitenkin koko viikonlopun vaivannut ärtymys ja jonkinlainen uupumus painoi mieltä, tulkitsin sen johtuvan pääosin ikävästä ja rankasta kuluneesta viikosta. Rakkain-parka sai osansa kiukuttelusta eilisiltana vihdoin kotiutuessaan, täytynee paikata läheisyysterapialla tänään. Saahan jotain laittaa hormonienkin piikkiin -- saahan?
Palaan näin pikapäivityksen jälkeen puuhiini, alun kuvanäppäisy toissaviikonlopun veneilyreissusta (suora lainaus osoitteesta www.matkan-varrelta.blogspot.com )
Pidä itsestäsi huolta!
Terhi
