Yllättäen perjantai osoittautuikin kuluneen viikon rauhallisimmaksi työpäiväksi. Vasta aivan viimeisen parin tunnin ajaksi palasi se normaali hektinen hyörinä ja tohina, tunsi taas oikeasti tekevänsä jotain. Ja kyllähän noita haasteita taas tällekin päivälle kertyi mukavanlaisesti, jopa ratkaistuksi asti.
Vaikka olo työpäivän aikana tuntuikin jotenkin puolitehoiselta (kiireen keskellä olen aina tehokkaimmillani, hiljaisuudessa laiskuunnun) koin silti olleeni jokseenkin hyödyksi. Sain opetettua uudempaa kollegaa ja opittua itsekin muutaman uuden kikan. Pari erityisen kiivastunutta asiakastakin leppyi lopulta ja taas sain olla varsin tyytyväinen suoritukseeni. Pelonsekaisella innolla odotan tulevia kehityskeskusteluja The Bossin kanssa, saapi kuulla sitten mitä mieltä minusta ihan oikeasti ollaan ;)
Jo läheiseksi muodostunut eräs työihmisistäni loisti tänään poissaolollaan vapaapäivän vuoksi, ehkä sekin sai omat tekemiseni tuntumaan jokseenkin ponnettomilta. Sitä on jo tottunut siihen majakka ja perävaunu -symbioosiin ja kelaamaan kaikkia kiemuroita yhdessä että tuntui varsin hassulta kun ei joku ollut ruotimassa asioita samaan malliin. No toki tupa oli täynnä kymmenittäin muita ihania ihmisiä joten perjantai-hepuleilta ei voitu välttyä.
- - -
Vetäydyn nyt lämmittelemään kahvinloppuni ja Rakkaimman tykö, palataan näille riveille myöhemmin.
- Terhi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti