Miksi vieläkin.

Ainoa ihminen koskaan jonka toivoisin olevan kuollut.

Et ole, muuten et tulisi uniini - en milloinkaan näe unia kuolleista ihmisistä. Ainoa joka koskaan on niin paljon satuttanut, pettänyt, luullut välittävänsä, satuttanut lisää, ollut Paha. Joka tiesi tasan tarkkaan miten paljon väärin teki, tuskin kuitenkaan miksi. Eikä tainnut ymmärtää myöhemminkään, se ehkä kaikkein pahinta. Tietäisit edes mitä teit, miettisit surkean elämäsi jokainen hetki miten paljon tuhosit ja olit tuhota vieläkin enemmän.

Koskaan et ole kärsinyt tarpeeksi, surkea mitätön elämäsi ei siihen riitä.

Voisiko jonkun kohdan muistoistaan deletoida, vaikka ihan heti?