Kesän kynnyksellä

Hiljaisuus ympärillä. Parvekkeen avoimesta ikkunasta pyrähtää ajoittain linnunlaulua ja tuulen puhinaa, muutoin saan kuunnella ajatuksiani.

Paljon riittääkin ajateltavaa, paljon olisi kirjoitettavaa myös tänne. Silti vietän näillä riveillä nyt vain kovin pienen tovin, muu mailma odottaa kärsimättömänä. En tahdo kuitenkaan tämän nurkan jäävän täysin vaille viimeisimpiä kuulumisia, joten sitkeästi rahtaan itseni kirjoittamaan kappaleen silloin ja rivin tällöin.

Jos tuttuun tapaan aloitan kuulumisista työn saralta, ne ovat lähes yksinomaan hyviä. Paikka pykälää ylempää tuli hakuun, ja haastattelujen kautta löysin tieni ylemmältä portaalta. Nyt - huomattavasti vastuullisemmassa ja monipuolisemmassa - tehtävässäni saan pästää sisäisen pomottajani valloilleen ja tuoda omia ideoitani esiin niin että niitä oikeasti kuunnellaan. Olen tyytyväinen itseeni, kyllä.

Se miksi sanoin em. kuulumisten olevan 'lähes' yksinomaan hyviä, johtuu työyhteisön pienistä rypyistä rakkaudesta aika-ajoin. Ei huvittaisi aina puuttua aikuisten ihmisten keskenäisiin kähinöihin, eikä jaksa ymmärtää miksi sellaisia edes syntyy. Mutta se siitä.

Mitä muuhun elämään tulee, kaikki on mallillaan. Pienen myllärryksen elämäämme toi uutinen joka aiheuttaa nyt allekirjoittaneelle hurjaa väsymystä ja ajoittaista huonovointisuutta - tästä lisää myöhemmin. Kyseinen asia on kuitenkin pelkästään positiivinen, ja niin kovin kohdillaan <3

Pienen varjon takavasemmalle luo huoli läheisen hyvinvoinnista, ja toivon niin paljon sitä että asiat järjestyvät ja suojelusenkelit ovat läsnä jokaisen luona. Itse en voi tehdä nyt muuta kuin odottaa, ja se tuntuu turhauttavalta.

Nyt jätän tämänkin pikapäivityksen kesken, ja nollaan hetken ajatuksiani.

Pidä itsestäsi huolta - ja myös Hänestä joka sitä ei kerro tarvitsevansa.


Terhi