Kitkerä katkeruus

Ei, otsikko on väärin. En minä ole katkera, ei ei. Jos olisin antanut katkeruudelle vallan en edes olisi tässä, ajattelisi näin, eläisi tätä elämää.

Mutta vihata saan?

Luulin että vihakin loppuisi aikanaan, luulin todella että ihminen voisi unohtaa. Typerästi luultu, olenko koskaan ennenkään voinut unohtaa mitään?

Loppujen lopuksi selvisin vähällä. Se paska olisi voinut pilata silloisen elämäni lisäksi koko tulevaisuuteni, enkä voi kuin ihmetellä millä sen onnistuin välttämään. Ilman Rakkaimman kohtalokasta ilmestymistä elämääni asuttaisin nyt yhtä pehmustetuista pyöreistä huoneista, ja näkisin unettomia unia siitä kuinka yhä uudelleen isken rautakangen sen paskan päästä läpi. Vain unissani, ikävä kyllä.

Olen kovin valoisalla mielellä tänään.

- Terhi.