Se että virtuaalimaailmassa sanoo ääneen 'nyt on jo pari päivää ollut parempi olo' tarkoittanee suoraa manausta ja pirujen maalausta seinille. Näin se on nähtävä.
Aamusta saakka olo tuntunut tutun tahmealta, mikään määrä kofeiinia-vitamiineja-Molkosania ei keikauta oloa parempaan suuntaan. Ja kun ei se ole edes perusväsymys mikä painaa, vaan armoton vitutus kaikkea kohtaan ja julmettoman lyhyt pinna.
Toki juuri tällaisena päivänä pienin meni päiväunilleen vasta nyt kellon lähennellessä neljää, ja on koko päivän kränännyt jotakin selittämätöntä. Juuri tänään keskimmäinen on päättänyt nurista useammankin kerran joka asiasta, vaikka sentään askarreltiin ja vein pihalle. Juuri tänään eskarineiti on poikkeuksellisen väsykiukku eskarista haettaessa ja tietenkin me neljä yhdessä muodostamme täten mahtavan hyvääntuulisen porukan.
Kun joku edes kertoisi Miksi? Miksi jo liian pitkään on olo ollut tämä; hetkittäisiäkin hyvänolon päiviä seuraa taas kymmenen huonompaa. Onko lopullisesti todettava että päässäni todellakin on jotain vikaa? Voiko sen korjata? Johtuuko tämä hormoneista? Imetys-sellaisista, vai ihan perus-sellaisista? Voiko sille tehdä jotain?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti